Reijo Karhapää: ”Minulla on syvä ja lämmin suhde ortodoksisuuteen”

MEIKÄLÄISIÄ

Nimi: Reijo Karhapää
Asuinpaikka: Kellokoski
Perhe: vaimo, kolme tytärtä ja neljä lastenlasta
Ammatti: eläkkeellä
Harrastukset: vapaaehtoistyö, ikkunoiden pesu, lenkkeily

”Kävin 1980-luvun puolivälissä säännöllisesti työkeikalla siivoamassa nelikymppisen miehen kotona. Miehellä oli Downin syndrooma. Meidän välillämme oli hyvä yhteys, joten mies ehdotti holhoojalleen, että voisin auttaa enemmänkin. Vein häntä sitten kuntoutusleireille ja olin niissä välillä mukana. Tästä alkoi taipaleeni vapaaehtoistöiden parissa.

Parin viime vuosikymmenen ajan olen torstaisin auttanut muutaman tunnin ajan jotakuta vanhusta. Käyn yleensä autettavan puolesta ruokakaupassa, pankissa tai apteekissa.

Vanhin autettavani ehti elää 103-vuotiaaksi, ja olin hänen apunaan kymmenen vuoden ajan. Yhden perheen jäseniä olen auttanut neljässä sukupolvessa. Löysin aiemmin apua kaipaavat siivoustyössäni, tai sitten joku oli vinkannut minusta eteenpäin.

Myös Hangon pyhäkköyhteisöstä minulle on välitetty autettavia. Välillä olen käynyt Nummelassa auttamassa ruokakärryjen purkamisessa rukoushuoneella, pussittanut ruokia ja jakanut niitä vähävaraisille. Olen käynyt myös siivoamassa vapaaehtoisena Ortodoksisten nuorten liiton tapahtumissa.

Teen vapaaehtoistöitä, koska sekä minä että autettavani saamme hyvän mielen. Olen lapsesta lähtien tottunut muiden auttamiseen, koska maaseudulla lähimmäisen auttaminen on ihan verissä.

Sain viime kesänä arkkipiispan myöntämän Pyhän Karitsan ritarikunnan ensimmäisen luokan mitalin kiitokseksi vapaaehtoistöistäni Hangon kirkossa. Olen saanut jo aiemmin pari piispallista tunnustusta, joten olin yllättynyt, kun minua jälleen muistettiin.

Olen monena vuotena pessyt Hangon kirkon ikkunat ennen kirkon praasniekkaa heinäkuussa. Urakka ei tunnu minusta niin suurelta, koska työelämässä ollessani pesin joka vuosi Tvärminnen eläintieteellisen aseman ikkunalasit. Siihen meni useampi viikko. Pidän ikkunoiden pesusta, ja pesen kotonakin ikkunat usein.

Minulla ja vaimollani oli 33 vuoden ajan siivousalan yritys. Jäimme eläkkeelle vuonna 2013. Ennen siivousyritystä työskentelin 20 vuotta kiinteistönhoitajana Hangon rannikkopatteristossa.

Asuin 50 vuotta Hangossa, mutta muutimme vuonna 2017 Kellokoskelle omakotitaloon. Käyn edelleen Hangossa tekemässä vapaaehtoistöitä, mutta en välimatkan takia enää joka viikko. Korona-aikanakin olen auttanut.

Kaipaan Hankoon. Siellä ihmiset ovat avoimia ja ystävällisiä, ja luonto on upeaa. Myimme pois Hangon omakotitalon, mutta ostimme tilavan kerrostaloasunnon, jossa majoitumme Hangossa käydessämme. Muun ajan vuokraamme asuntoa lomailijoille.

Minulla on syvä ja lämmin suhde ortodoksisuuteen. Aina kun mahdollista, poikkean kirkossa, vaikka Järvenpäässä, Lohjalla tai Lahdessa.

Olen kotoisin Ilomantsista. Äitini oli luterilainen ja isäni ortodoksi. Myös vaimoni on luterilainen, mutta lapsemme on kastettu ortodokseiksi. Vuorottelemme vuosittain ortodoksisen ja luterilaisen joulukirkon välillä.

Suvullani on pitkät juuret Ilomantsissa. Tietääkseni kuulun samaan sukuhaaraan pyhän Johannes Karhapään kanssa, mutta tutkimus aiheesta on vielä kesken.”

Teksti ja kuva: Elisa Helenius

Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestissä 2/21.