Nuori ponomari ja ylpeä isä

Kesäisessä kahvipöydässä on tuoreita munkkeja, Anton Hakemin, 9, lempiherkkua. Ennen kuin innokas poika käy kiinni munkkiin, hän katsoo isää silmiin. Isä ja poika tekevät ristinmerkin ja lausuvat arabiaksi ”Isän, pojan ja Pyhän Hengen nimeen, kiitos, että meillä on ruokaa.”

Näin he siunaavat jokaisen kotona yhdessä nautitun aterian. Mukana pöydässä on myös äiti Anita Mäntynen-Hakem.

Kellokoskelaisessa rivitalokodissa Tuusulassa eletään omanlaista arkea, joka on sekoitus Suomea ja suomalaisuutta, Egyptiä ja egyptiläisyyttä, suomen ja arabian kieltä. Ortodoksinen ja nimenomaan Egyptin koptiortodoksinen usko on arjessa vahvasti läsnä.

Konkreettisesti koptiortodoksisuus näkyy esimerkiksi ovenkahvassa roikkuvana rukousnauhana, ovenpieliin kiinnitetyissä pienissä pyhäinkuvissa ja kotialttarin painokuvassa, joka on Samehin siskon lahja pyhiinvaellukselta Pyhän Paavalin ankkurin luostarista.

Olohuoneessa on lauma Bastet-kissapatsaita tuliaisina toisesta kotimaasta. Perheen neljäs jäsen on karvainen 15-vuotias Hippu-kissa, joka on kaikille ja etenkin Antonille hyvin tärkeä.

Egyptistä Suomeen

Sameh Hakem muutti Egyptistä Suomeen 11 vuotta sitten. Vaimoonsa Anitaan hän tutustui Anitan lomaillessa Egyptissä. Suhde ja avioliitto yllätti molempien perheet ja ystävät, mutta myös pariskunnan itsensä.

Sameh tosin oli osannut varautua yllätyksiin, sillä hänen henkinen opettajansa ja suojelijansa nunna Sara oli ”nähnyt” hänen Egyptistä lähtönsä ennakkoon.

– Sara oli näkijä ja parantaja, johon tutustuin vieraillessani Nag Hammadin luostarissa. Ryhdyimme juttelemaan ja ystävystyimme. Hänestä tuli minulle hyvin tärkeä, ja hän otti minut suojelukseensa.  Hän kuoli 10 vuotta sitten, Sameh kertoo.

Asioiden aavistaminen ennakkoon ja selvänäköisyys henkimaailman asioihin on Samehille arkista.  Myös hänen siskollaan on samanlaisia kykyjä. Sisko esimerkiksi ”näki” Antonin syntymän jo ennen kuin tämän vanhemmat tiesivät raskaudesta. Myös Antonilla on vastaavia kykyjä.

– Mä vaan näen monet asiat ”aivoissani”, Anton selittää.

Monille Egyptin ortodokseille usko ihmeisiin, kuten parantumisihmeisiin, on konkreettista todellisuutta.

Sameh käy Egyptissä muutamia kertoja vuodessa.

Palvelukset lohduttavat

– Tietenkin kaipaan Egyptin kristittyjen yhteisöä ja jumalanpalveluksia siellä. Suomen ortodoksisen kirkon jumalanpalvelukset tuovat lohtua ikävään, Sameh sanoo.

Sameh ja Anton seuraavat usein livelähetyksiä Egyptin kirkoista. Kun pandemia hellittää, koko perhe matkustaa jälleen Egyptin-kotiinsa kahdesti vuodessa.

Sameh on myös korona-aikana käynyt Egyptissä monien koronatestien ja karanteenien jälkeen.

– Olen käynyt joka kerta liturgiassa ja ehtoollisella.

Egyptin kristittyjen tilanteesta on Samehin mukaan paljon väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja.

– Usein kuulee väitettävän, että Egyptin kristittyjä vainottaisiin. Se ei pidä paikkaansa. En missään tapauksessa veisi lastani ja perhettäni Egyptiin, jos en pitäisi Egyptiä turvallisena, Sameh sanoo.

Egyptin kristityillä on perustuslain takaama oikeus harjoittaa uskontoaan vapaasti. Kristityt ja muslimit elävät, asuvat ja työskentelevät rauhallisesti yhdessä.

Kristittyjä kohtaan on tehty terrori-iskuja tammikuun 2011 vallankumouksen jälkeen, mutta viime vuosina turvallisuustilanne on merkittävästi parantunut.

Koptijumalanpalvelus kerran kuussa

Normaalioloissa Sameh ja Anton pääsevät Suomessa kerran kuussa arabiankieliseen koptijumalanpalvelukseen, jonka käy pitämässä Tukholmassa asuva Skandinavian koptikirkon pappi isä Morkos.

Anton kastettiin keväällä 2012. Kuva: Hakemien perhealbumi

Anton sai ensikosketuksensa koptijumalanpalvelukseen jo vauvana, kun hän sai kasteen yhteydessä myös ensimmäisen ehtoollisensa.

Antonin kastoi isä Morkos.

– Olen käynyt jumalanpalveluksessa niin Egyptissä kuin Suomessa jo ihan pienestä asti. Ei niissä ole paljoa muuta eroa kuin kieli, Anton kertoo.

Juhlavin jumalanpalvelus, johon Anton ja Sameh ovat Suomessa osallistuneet, oli kesällä 2014 Uspenskin katedraalissa Egyptin koptilais-ortodoksisen kirkon johtajan eli Aleksandrian paavin Tawadros II:n Suomen vierailulla.

– Oli hienoa tavata henkilökohtaisesti kirkkomme kunnioitettu johtaja. Egyptissä tuskin koskaan pääsisin häntä tapaamaan, Sameh sanoo.

Ponomariksi – kunniatehtävä

Kaksi vuotta sitten aloittaessaan alakoulun Anton kutsuttiin siunattavaksi Järvenpään ortodoksiseen kirkkoon.

– Siellä minulta kysyttiin, haluaisinko ponomariksi eli papin avustajaksi, Anton kertoo.

Kun hänelle oli kerrottu, mitä ponomarin tehtävä tarkoittaa, hän mietti hetken ja suostui.

– Ensimmäisellä kerralla jännitti paljon, mutta kaikki meni hyvin, Anton kertoo.

Hän kuvailee tehtäviinsä kuuluvan pappien auttamista muun muassa kynttilöiden kanssa sekä kolehdin keruu.

– Ponomarina pitkä jumalanpalvelus sujuu nopeammin, kun pääsee liikkumaan, Anton kertoo.

Samehille Antonin kunniatehtävä on koskettavaa ja erittäin merkityksellistä.

– Egyptissä ponomariksi ei pääse helposti. Siellä ponomarit hyväksyy piispa, ja prosessi on monimutkainen. Olen ylpeä, että poikani pääsi ja halusi ponomariksi. Olen panostanut paljon Antonin uskonnolliseen kasvatukseen.

Yhteinen juttu

Sameh ei koe yhdentoista Suomen-vuotensa eikä edes Suomen kansalaisuuden tai suomen kielen oppimisen myötäkään tulleensa yhtään suomalaiseksi. Anton puolestaan kokee olevansa sekä suomalainen että egyptiläinen.

– On mukavaa olla egyptiläinen, meillä on isän kanssa yhteinen ”salakieli”, jota muut eivät ymmärrä, Anton kertoo.

Anton ja Sameh puhuvat keskenään arabiaa.

– Opetamme toisiamme. Välillä minä kysyn isältä jotain arabian sanaa ja välillä selitän isälle suomen kielen sanoja, Anton kertoo.

Isän ja pojan yhteinen juttu on myös usko.

– Luemme aina iltarukouksen yhdessä. Jos isä on töissä, luen rukouksen yksin, Anton sanoo.

Rukous alkaa ristinmerkillä. Usein rukouksen alussa on Isä meidän -rukous, jota jatketaan omin sanoin.

– Rukoukseen voi liittää toiveita ja kiitosta. Kun äiti ajoi peurakolarin, ja auto meni lunastukseen, sytytimme kynttilän äidin palatessa kotiin ja kiitimme, että hän selvisi kolarista ehjänä, Anton kertoo ja haluaa esitellä sängyssään patjan alla olevan arabiankielisen rukouskirjan.

–Tämä tuo siunausta, Anton sanoo.

Yhteinen juttu isälle ja pojalle on myös egyptiläisten ruokien valmistaminen.

– Antonin bravuuri on egyptiläinen salaatti, jossa ainekset pilkotaan pieneksi, Sameh kertoo.

Anton jatkaa luettelemalla mausteet, joista osan Sameh sanoo ensin arabiaksi: mustapippuri, juustokumina, suola, sitruuna, etikka ja korianteri.

Tiukat säännöt

Egyptin ortodoksista kirkkoa Sameh kuvailee huomattavasti suomalaista tiukemmaksi.

– Jumalanpalvelus on lähes samanlainen, mutta melkein kaikki muu on tiukempaa, Sameh sanoo.

Koptiortodoksina hänen on paastottava yhdeksän tuntia ennen ehtoollista. Kiellettyä saman ajan on myös juominen, ­tupakoiminen ja seksuaalinen kanssakäyminen.

– Pääsiäispaasto on tiukka. Vain vegaanisia ruokia saa syödä, ei lainkaan kalaa eikä maitotuotteita. Muina paastoaikoina saa syödä kalaa, paitsi keskiviikkona ja perjantaina, jotka ovat joka viikko paastopäiviä.

Juhlapyhinä jouluna ja pääsiäisenä Anton ja Sameh herkuttelevat liha- ja sisäelinruuilla. Koulussa Anton syö samaa ruokaa kuin muutkin, mutta kotona koko perhe syö paastosääntöjen mukaista ruokaa.

Tiukkaa Egyptin ortodokseilla on myös kirkon määrittelemä avioliittokäsitys, jonka mukaan avioliitto on käytännössä elämänmittainen sitoumus eikä avioeroa hyväksytä kuin poikkeustapauksissa. Kirkon hyväksymät syyt avioeroon ovat vain puolison uskottomuus tai puolison kääntyminen pois uskosta.

Kaksi joulua

Egyptin koptikirkko viettää joulua monien maailman ortodoksisten kirkkojen tapaan tammikuun seitsemäntenä päivänä. Antonille tämä tarkoittaa sitä, että perheessä vietetään joulua aina kaksi kertaa.

– Myös pääsiäisiä on kaksi, mutta koptipääsiäinen on se iso uskonnollinen juhla, toinen pääsiäinen tarkoittaa minulle lähinnä suklaamunien syömistä, Anton kertoo.

Egyptin ortodoksinen kirkko viettää muiden itäisten ortodoksisten kirkkojen kanssa pääsiäistä juliaanisen kalenterin mukaan. Tänä vuonna pääsiäissunnuntai oli 2. toukokuuta. Joskus harvoin juliaanisen ja länsimaiden käyttämän gregoriaanisen kalenterin pääsiäiset osuvat samaan aikaan.

Usko Jumalaan on tärkeä asia

Antonille ei uskosta puhuminen myöskään kavereille ole vieras asia.

– Joskus jutellaan kavereiden kanssa Jumalasta. Välillä ärsyttää, jos joku sanoo, ettei Jumalaa ole olemassa. Minulle usko Jumalaan on tärkeä asia, Anton sanoo.

Hän toivoisi, että ne, jotka eivät Jumalaan usko, pitäisivät asian omana tietonaan. Antonin kanssa on pienestä pitäen keskusteltu paljon siitä, että on hyvin monella tavalla uskovia ihmisiä.

Toisessa kotimaassaan Egyptissä Anton kuuluu myös vähemmistöön. Kristittyjä, joista valtaosa on ortodokseja, on Egyptin noin sadasta miljoonasta noin kymmenen prosenttia. Lisäksi miljoonia, Egyptin koptikirkon mukaan jopa yli kymmenen miljoonaa koptia, asuu Egyptin ulkopuolella lähinnä Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa. Sana kopti tulee kreikan kielen egyptiläistä tarkoittavasta sanasta.

Teksti ja kuvat: Päivi Arvonen

Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestissä 4/21.