Nuudeleita nuotiopaikalla

Toukokuun lopun lauantaipäivä on kuuma. Aurinko helottaa paljaalta taivaalta, alhaalla joenuomassa samea Keravanjoki valuu hiljaa eteenpäin. Lemmenlaakson lehtimetsäinen ulkoilualue Järvenpäässä on sakeana hyttysistä.

Nuotiopaikan laavuineen täyttävät pian iloiset lasten äänet. Alkamassa on Järvenpään perhekerhon metsäretki. Vaellusta innokkaasti harrastava kanttori Minna Jokinen alkaa levitellä retkikeittimiä, aukoa ja esitellä niiden osia. Lapset kerääntyvät pöydän ääreen katselemaan tarkkaavaisesti.

– Mikä tämä on? Jokinen kysyy lapsilta ja näyttää pihtien näköisiä ottimia. Niillähän voidaan tarttua kuumaan keittoastiaan.

– Varokaa, jos astiat ovat kovin tummia. Se on nokea ja voi tarttua vaatteisiin. No niin, nyt minun sormeni ovat jo likaiset. Katsokaapa, tästä tulee paistinpannu. Ja seuraavaksi otetaan tämä reikäinen osa.

Trangiat ovat pian koossa. Yksi niistä lämpiää kaasulla, toiset perinteisesti nestemäisellä polttoaineella. Metsäretken ensimmäisenä rastina on kenttälounaan valmistus, sillä osallistujilla on nälkä. Metsään on lähdetty suoraan jumalanpalveluksesta, ilman tavanomaisia kirkkokahveja.

Kovimpaan nälkään on tarjolla pientä naposteltavaa. Heikkilän perheen Antti-isä on tuonut työmatkalta Japanista kuivattuja rapuja, joita hän tarjoaa rasiasta.

– Uskallatko maistaa? hän kysyy.

– Hyi, rapuja! joku lapsi huutaa. Vieressä toinen rouskuttelee tyytyväisenä eksoottista evästä.

Jos ravut eivät tee kauppaansa, mukaan on otettu myös keksejä ja korppuja.

Kirkolliset metsävarusteet

Metsään on lähtenyt myös Itä- ja Keski-Uudenmaan alueen pastori Kimmo Kallinen.

– Tulin näissä metsäretkivarusteissa paikalle, hän vitsailee mustassa viitassaan.

– Tuolta kun kävelin, vastaantulijat katsoivat pitkään. Kun menin ohi, takaa kuului ’mahtaa sillä olla kuuma’!

No onko?

– Noo…

Nuotiopaikan pöydällä vesi alkaa jo porista trangioissa. Lounaaksi on tänään valmistumassa nuudelia ja kasvispyöryköitä, lisukkeena tomaattia, kurkkua ja perunasalaattia. Jälkiruokana odottavat kahvi ja mehu. Täytekakkuakin on, sillä Heikkilöiden Maria-tytär on juuri täyttänyt yhdeksän vuotta.

Perhe oli aikoinaan aloittelemassa perhekerhon toimintaa Järvenpäässä. Vanhemmat Anu ja Antti muistelevat, että alkuvaiheessa alueella ei juuri ollut muita ortodoksisia lapsiperheitä.

– Silloin olimme usein vain keskenämme. Nyt on kivaa, kun alueelle on muuttanut muitakin perheitä. Se tuo tiettyä yhteisöllisyyttä, Heikkilät kertovat.

Vuosien varrella perhe on käynyt kerhossa ”säännöllisen epäsäännöllisesti”. Tapaamisista on jäänyt monia muistoja: kerhossa on opeteltu liturgisia värejä leikin avulla, isä Jonas Bergenstad on esitellyt papinvaatteita ja kerran on käyty retkeilemässä Tuusulassa Hyrylän vanhalla kalmistolla.

– Olimme tosi tyytyväisiä, että Minna jatkoi kerhon pitämistä meidän jälkeemme, Heikkilät toteavat.

Myös lapset Petri ja Maria viihtyvät.

– Täällä on ollut ihan kivaa ja tulen mielelläni kerhoon. Esimerkiksi virpovitsojen tekeminen on ollut hauskaa, 12-vuotias Petri kertoo.

Vain se harmittaa, että muut lapset ovat useamman vuoden nuorempia, joten uusia kavereita ei oikein ole löytynyt. Toisin on synttärisankari Marialla, joka juosta pyyhältää Lydia-kaverinsa kanssa paikalle.

– Täällä on aina leikkikavereita! hän hihkaisee.

Teksti ja kuva: Mirva Brola

Lue koko juttu 6/18 Ortodoksiviestistä!