Pääsiäisen Mariat

On vielä pimeää. Punerva kajo autiomaan kukkuloiden takana kertoo kuitenkin, että päivä on koittamassa. Ilmassa tuoksuu kaste. Mustarastas virittelee sypressin latvassa aamuhuiluaan.

Joukko naisia kiiruhtaa kohti kaupungin muurien ulkopuolella olevaa puutarhaa, jonka kalliohautaan laskettiin perjantaina heidän hengellinen ohjaajansa, mestarinsa ja ystävänsä. Naisilla on vainajaa varten mukanaan mirhaöljyä sekä tuoreita yrttejä: rosmariinia, timjamia ja salviaa.

Kuulkaa Magdalan Mariaa

Pääsiäisaamun sankareita ovat kiistatta naiset.

Evankelista Markuksen mukaan Magdalan Maria, Jaakobin äiti ja Salome riensivät sapatin jälkeen Jeesuksen haudalle, kun muut vielä nukkuivat.

Naisista kertovat toisetkin evankeliumit, tosin hiukan eri kokoonpanoilla. Matteus mainitsee kaksi Mariaa, ja Luukas liittää kolmanneksi Johannan todeten, että mukana oli muitakin. Johannes Teologi taas puhuu ainoastaan Maria Magdaleenasta.

Maria Magdaleena, kuten useat Jeesusta seuranneista naisista, oli kotoisin Galileasta. Magdalan vilkas satamakaupunki sijaitsi Tiberiaasta pohjoiseen Genesaretinjärven rannalla. Se oli tunnettu mainiosta suolakalastaan, joka kelpasi myös Rooman herkkusuille.

Väärä maine eli pitkään

Perimätieto on pitänyt Magdalan Mariaa langenneena naisena, josta Jeesus ajoi ulos peräti seitsemän pahaa henkeä. Tuskin hän kuitenkaan oli sen suurempi syntisäkki kuin muutkaan.

Juutalaiset katsoivat karsaasti neljännesruhtinas Herodes Antipasta ja galilealaiseliittiä, joka veljeili turmeltuneina pidettyjen roomalaisten kanssa. Antipaan yltäkylläisissä ja kosteissa pidoissa kävi varmasti myös Magdalan kerma. Ehkä Mariakin sai kutsun. Ja leiman.

Vuosina 590–604 paavina toiminut, varhaiskeskiajan kirkon mahtivaikuttaja Gregorius Suuri eli ortodoksien Pyhä Gregorios Dialogos määritteli Maria Magdaleenan katuvaksi prostituoiduksi, mikä käsitys eli kristikunnassa pitkään.

Vakavarainen itsellinen Maria tuki Jeesuksen veljestöä

Nykynäkemyksen mukaan Magdalan Maria ei suinkaan ollut ilotyttö vaan vakavarainen itsellinen nainen, ehkä jonkun kalapatruunan leski tai naimaton perijätär, joka tuki Jeesuksen veljestöä taloudellisesti.

Apokryfisiin kirjoihin kuuluvissa gnostilaisissa Marian ja Filippuksen evankeliumeissa 200-luvulta Maria Magdaleena esittäytyy Jeesuksen lempioppilaana. Se on yllyttänyt populaarikulttuuria villeihin tulkintoihin heidän läheisyytensä laadusta, mutta romanttisille mielikuville ei ole tutkimuksellista katetta.

Joka tapauksessa Maria Magdaleena oli todistamassa Kristuksen ylösnousemusta. Ehkä hänen oli naisena Pietaria ja kumppaneita helpompi liikkua nasaretilaisen lahkoon kohdistuvan pidätysaallon uhkaamassa Jerusalemissa. Tai sitten hänen toivonsa oli väkevämpi.

Jeesuksen sanat ihmisten yhtäläisestä arvosta olivat varmasti kolahtaneet häneen, joka kaikesta hengellisestä palostaan ja jakamastaan tuesta huolimatta joutui sukupuolensa takia opetuslasten parissa takariviin.

Mutta pääsiäisaamuna hän oli ensimmäinen. Hänelle Vapahtaja näyttäytyi.  Miten ihanaa mahtoi ollakaan huudahtaa veljille: ”Minä olen nähnyt Herran!”

Äidin poika

Neitsyt Maria ei varmaan surultaan jaksanut haudalle. Oman pojan kuolema oli vienyt kaikki voimat.

Jeesuksen ristiinnaulitsemista ryhdyttiin kuvaamaan kristillisessä taiteessa ensimmäisen kerran 400-luvulla, mutta pääteemaksi se yleistyi vasta 800-luvulla. Häpäisevään kuolemaan tuomittu jumala oli vaikea aihe.

Alkuun Golgatalle sijoitettiin ristin oikealle puolelle Maria ja vasemmalle Johannes, opetuslapsi, jonka Jeesus viimeisillä voimillaan osoitti äidilleen uudeksi pojaksi ja huolenpitäjäksi.

Saksalaisen renessanssimestarin Mathias Grünewaldin Isenheimin luostarikirkkoon Elsassiin maalaamassa, vuonna 1515 valmistuneessa raastavassa Kristuksen kärsimykset -alttaritaulussa surun murtama Maria luhistuu Johanneksen käsivarsille.

Äidit kärsivät lapsensa kärsimystä. Usein pahemmin kuin jos tuska olisi heidän omansa.

Jumalansynnyttäjä, joksi Maria julistettiin virallisesti Efesoksen kirkolliskokouksessa vuonna 431, ei ollut kuka tahansa muori. Poikansa ylösnousemuksen jälkeen hänestä tuli yksi alkuseurakunnan johtohahmoista ja vasta syntyneen kirkon sydän.

Legendat kertovat hänen tehneen apostolien lailla lähetysmatkoja Vähään-Aasiaan ja vaikuttaneen osaltaan kristinuskon leviämiseen.

Marian elämänkaari kaikkineen oli poikkeuksellinen kahden vuosituhannen takaisessa maailmassa. Hänen henkilökuvansa edustaa paitsi pyhää kuuliaisuutta ja nöyryyttä myös uskallusta ja voimaa.

Vahva äiti kasvatti vahvan pojan. Kaikesta päättäen Jeesus rakasti ja kunnioitti äitiään, vaikka heidän välillään myös kipunoi niin kuin hyvässä lapsi–vanhempi- suhteessa kuuluukin.

Marian arvellaan olleen noin viisikymmenvuotias Jeesuksen aloittaessa julistajan työnsä. Vaikka Maria varmaankin toivoi pojalleen toisenlaista elämää, vaimoa, lapsia, puusepän uraa, hän kannusti tätä ensimmäiseen julkiseen ihmetekoonsa Kaanaan häissä, missä kesken loppunutta viiniä piti saada sammioihin lisää.

Äiti näki poikansa erityislaatuisuuden ennen muita ja uskoi häneen. Kristuksen ylösnousemus oli voitto myös Marialle!

Hyvä osa

Kun tieto ylösnousemuksesta kiiri Jerusalemista Öljymäen itäpuolella olevaan Betanian kylään, Martta ja Maria tiesivät heti, mistä puhuttiin. Sisarukset olivat nähneet, kuinka Jeesus oli herättänyt heidän veljensä Lasaruksen kuolleista. Lasarus oli kävellyt omin jaloin ulos haudasta, vaikka ruumis mätäni jo.

Eikä mennyt kauaakaan, kun veli taas istui aterialla Jeesuksen ja opetuslasten kanssa. Martta passasi miehiä kuten aina Marian hyöriessä Jeesuksen ympärillä.

Martta ahersi perinteisesti naisten töissä.

Vaikka Martta kuinka mulkoili vihaisesti, siskoa ei saanut hellan ääreen. Eikä ihme, olihan mestari aikaisemmin rohkaissut tätä keskittymään taloustöiden sijasta kuuntelemaan opetusta. Sitten yhtäkkiä Maria oli polvistunut, ottanut Jeesuksen jalat syliinsä ja voidellut ne kallistakin kalliimmalla nardusöljyllä.

Martan sisko Maria rikkoi rajoja.

Ihanan tuoksun täyttäessä huoneen Juudas Iskariot, veljestön kitupiikki rahainvartija, oli huutanut moisen olevan kauheaa tuhlausta. Mutta Maria ei antanut sen häiritä vaan kuivasi Jeesuksen jalat hellästi hiuksillaan kuin tietäen tekevänsä sen viimeistä kertaa.

Jeesus oli aikansa radikaali, henkinen ja hengellinen uudistaja, joka ravisteli luutuneita käsityksiä. Hän ei erotellut ihmisiä, ei puhunut miehistä ja naisista vaan Jumalan rakkaista karitsoista. Pääsiäinen, jos mikä, on tasa-arvon juhlaa!

Teksti ja kuvitus: Riikka Juvonen

Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestissä 3/21.