Palmunlehvät virpovitsoina

Helena Nikkanen, 70, kävelee kotoaan työpaikalle palmujen reunustamaa hiekkaista pikkukujaa Saharan hiekka-aavikon laidalla vajaan sadan kilometrin päässä Egyptin pääkaupungista Kairosta.

Anaforan koptiyhteisö on ollut Nikkasen talvikuukausien koti jo kahdeksan vuotta.

– Minut otettiin tänne perheenjäseneksi, ja kaikki hemmottelevat minua, koska olen yhteisön vanhin jäsen. Työn suhteen haluan säilyttää työn ilon, ettei työstä tule stressiä, ja olen opetellut myös nukkumaan päiväunia, Nikkanen kertoo.

Valamon luostarin johtavan konservaattorin virasta vuonna 2010 eläkkeelle jäänyt Nikkanen haaveili siitä, että saisi eläkkeellä maalata ikoneja hyvässä luonnonvalossa. Haaveesta tuli totta, kun Anaforan yhteisön perustaja, koptikirkon piispa Thomas pyysi Nikkasta opettamaan ikonimaalausta Anaforan nunnille. Myöhemmin työnkuvaksi muodostui myös uuden kirkon seinämaalausten suunnittelu ja toteutus yhdessä työryhmän kanssa.

Egyptin koptiortodoksit ovat aktiivisesti uskontoa harjoittavia ja tunnustavia kristittyjä. Anaforan yhteisössä usko on läsnä kaikessa.

– Täällä vallitsee syvä rakkaudellisuuden ja lähimmäisestä välittämisen ilmapiiri, jossa jokaista kannustetaan ja tuetaan ja kaikkien tasavertainen ihmisarvo on kaiken lähtökohta, Nikkanen kertoo.

Anaforan palmut tuottavat mittavan taatelisadon, mutta ne palvelevat tärkeässä roolissa myös pääsiäisenä, erityisesti palmusunnuntaina.

– Palmusunnuntai on täällä todellakin palmu-sunnuntai. Palmunlehvistä taitellaan erilaisia kuvioita kuten ristejä, aaseja ja sydämiä. Piispa otetaan palmusunnuntaina vastaan kirkossa palmunlehvillä, kuten Jeesus otettiin vastaan hänen ratsastaessaan aasilla Jerusalemiin.

Taidokkaita palmukuvioita ei säästetä, vaan ne heitetään roskiin käytön jälkeen. Myös pääsiäispalveluksen toimittavalle papille palmunlehvistä tehty risti on kertakäyttöinen.

– Olen vienyt palmunlehvistä taiteltuja ristejä ja muita kuvioita usein tuliaiseksi Suomeen, Nikkanen kertoo.

Suuri viikko kuluu kirkossa

Palmusunnuntaista alkava suuri viikko kuluu Anaforan yhteisön jäsenillä lähinnä kirkossa. Maanantaina luetaan koko Matteuksen evankeliumi, tiistaina Markuksen evankeliumi, keskiviikkona Luukkaan evankeliumi ja torstaina Johanneksen evankeliumi.

– Kiirastorstaina täälläkin on kirkossa jalkojen pesu. Anaforan piispa Thomas pesee omassa hiippakunnassaan Quosseiassa kaikkien pappien ja diakonien jalat. Anaforassa pappi pesee kaikkien jumalanpalvelukseen osallistuvien miesten jalat, Nikkanen kertoo.

Pappi pesee kirkossa myös naisten otsat. Naisten jalkojen pesemisestä koptikirkossa on luovuttu keskiajalla.

Pitkäperjantai kuluu kokonaan kirkossa. Perjantain ensimmäinen jumalanpalvelus kestää kahdeksasta viiteen. Sen jälkeen on pidempi palvelus, joka kestää aamuun. Teksteinä luetaan Johanneksen ilmestystä ja profeettoja. Lauantaina illalla alkaa pääsiäispalvelus, joka loppuu kuten Suomessakin, aamuyön tunteina kahden kolmen aikaan.

Pääsiäisyön palveluksessa on Nikkasen mukaan Suomessa iloisempi ja riehakkaampi tunnelma kuin Egyptissä.

– ”Kristus nousi kuolleista” -laulu kestää Egyptissä pitkään, koska tavuja venytetään monen sävelkuvion ajan. Sanat ovat tuttuja, koska ne ovat kreikkaa. Muinaiseen koptin kieleen suurin osa kirkollisista termeistä tuli suoraan kreikan kielestä, Nikkanen kertoo.

Riemun osoittaminen saa Egyptissä kuitenkin välillä rajujakin muotoja, kun ihmiset päästävät voimakkaita, kaikkiin juhlatilanteisiin kuuluvia laulavan kiekuvia kurkkuääniä.

Kananmuna odotetuin herkku

Pääsiäispaasto on Egyptin ortodokseilla pääosin samanlainen kuin Suomen ortodokseilla. Pääsiäispaaston aikana Egyptissä ei syödä myöskään kalaa.

– Koptiortodoksit paastoavat hyvin tarkasti. Täällä noudatetaan kaikkia paastoja, ja koko vuoden keskiviikot ja perjantait ovat paastopäiviä kuten Suomessakin.

Nikkanen on huomannut, että Egyptin ortodoksit lukevat hyvin huolellisesti kaikkien ruokien tuoteselosteet, ettei vahingossa syödä eläintuotteita, kuten liivatteita, paaston aikana. Etiopiassa käydessään hän huomasi etiopialaisortodoksien olevan vielä egyptiläisiäkin ahkerampia paastoajia, sillä Etiopiassa ortodoksit eivät syöneet paastopäivinä mitään ennen kello 15:tä iltapäivällä.

Egyptissä ei myöskään ole erityisiä juhlaruokia pääsiäisenä tai joulunaikaan.

– Täällä odotetaan pääsiäis- ja joulupaastojen jälkeen sitä, että saa syödä jälleen suklaata ja juustoa. Erityisesti kananmunat ovat odotettu herkku, mutta kananmunien värjäysperinnettä täällä ei ole, Nikkanen kertoo.

Kirkot täynnä nuoria

Nikkanen kokee olonsa Egyptin ortodoksikirkoissa kotoisaksi.

– Liturgia on Basileios Suuren liturgia. Täällä kirkossa kielinä ovat kopti ja arabia. Isä meidän -rukouksen ja uskontunnustuksen luen aina suomeksi, Nikkanen kertoo.

Erojakin on, mutta ne eivät vähennä tuttuuden ja kotoisuuden tunnetta.

– Kirkkolaulu on täällä yksiäänistä, ja välillä sitä säestetään symbaaleilla ja triangeleilla. Suitsutus taas ei ole ollenkaan symbolista, vaan savua on paljon. Ehkä silmiinpistävin ero on se, että Egyptissä kirkossa on aina paljon nuoria ihmisiä ja lapsiperheitä.

Egyptissä ortodoksikirkkoon mennessä riisutaan kengät. Kirkossa ei seistä vaan istutaan, ja seisten ollaan vain välillä.

– Jotkut viettävät paljon aikaa kirkossa otsa kiinni lattiassa. Ristinmerkkejä tehdään vähän ja jos tehdään, niin vasemmalta olkapäältä oikealle. Naisilla on kirkossa yleensä pitkät housut. Hameita näkee harvoin, mutta moni nainen peittää päänsä kirkossa pitsihuivilla.

Eroavaisuuksia on myös rukousasennossa.

– Egyptissä ortodoksit rukoilevat kädet sivulle kohotettuina, kuten vanhoissa katakombeissa on kuvattu varhaisten kristittyjen rukoilleen, Nikkanen kertoo.

Tiukkoja sääntöjä on kuitenkin vähän. Esimerkiksi kenkien riisuminen on ehdoton sääntö, mutta kirkkoon voi tulla ja mennä oman aikataulun mukaan. Myöskään sääntö naisten ja miesten puolista ei ole ehdoton. Yleensä naiset ovat kuitenkin kirkossa oikealla ja miehet vasemmalla puolella.

Teksti ja kuva: Päivi Arvonen

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Ortodoksiviestissä 3/19. Lue lehti täältä.