Päivän sana 
Päivän pyhät 
Jumalansynnyttäjän syntymäjuhlan i
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Kirkkomme muistelee tänään Jumalansynnyttäjän, Neitseen Marian syntymää.
Neitsyt Marian korkea asema kirkossamme ja erityisesti tuo Jumalansynnyttäjä arvonimi liittyy suoraan Kristukseen.
Kun Efesoksen kirkolliskokous (431 jKr.) vahvisti Marian nimityksen Theotokos (Jumalansynnyttäjä), panoksena oli koko pelastusoppi: Jos Maria olisi synnyttänyt vain ”ihmisenä, jossa Jumala asui”, ristillä ei olisi kuollut Jumala eikä sillä olisi ollut samanlaista pelastusopillista painoarvoa, kuin sillä nyt on.
Tunnustamalla Marian Jumalansynnyttäjäksi, kirkko julisti, että lapsi, joka sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi Mariasta, oli yksi ja sama iankaikkinen Jumalan Poika, jolla oli täysi jumaluus ja täysi ihmisyys.
Päivän evankeliumissa kuulimme tutun evankeliumin Martasta ja Mariasta. Nämä sisarukset esittävät meille kaksi tapaa palvella Jumalaa, niiden molempien välttämättömyyden ja vielä tärkeysjärjestyksen.
Ensiksi meidän on istuttava Jeesuksen jalkojen juuressa ja kuunneltava häntä. Jeesuksen opetus ja hänen esimerkkinsä saavat meidät palvelemaan toisiamme.
Muistakaamme aina, että kun meillä on kädet täynnä vieraita palvellessamme, palvelemme salatulla tavalla itse Herraa.
Miksi tämä evankeliumin kohta, jossa Martta ja Maria palvelevat Vapahtajaa kahdella eri tavalla, kerrotaan meille kaikkina Jumalanäidin juhlina? Siksi, että kirkkomme pitää Neitsyt Mariaa esimerkkinä siitä kuinka Martan ja Marian palvelutehtävät yhdistyvät yhdessä ihmisessä.
Tätä on haluttu alleviivata myös sillä huudahduksella, jonka eräs nainen väkijoukosta huudahti ja sillä, mitä Jeesus siihen vastasi.
“Niin, autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä.”
Maria ei siis ole pyhä ensisijaisesti siksi, että hän synnytti Kristuksen, vaan siksi että hän kuunteli Jeesuksen opetusta ja noudatti sitä. Maria on esimerkkinä meille siinä, kuinka meistäkin tulee pyhiä. Kuulemalla Jumalan sanaa ja noudattamalla sitä.
Maria antaa meille vielä yhden esimerkin siitä, millaisia pyhät ovat. He ovat raivanneet sieluunsa tilaa Jumalalle astua sisälle. Marian kohdalla tämä oli konkreettista, mutta niin kuin Marialla, niin myös meidän kohdallamme tilan raivaaminen Jumalalle on hiljaisuutta, nöyryyttä ja kiitollisuutta. Se on kykyä hyväksyä se, että kaikkea yllättävää voi tapahtua, sellaistakin, mitä me emme itse olleet suunnitelleet.
Ihminen, joka pystyy kiittämään (eukaristia) on jo astunut iankaikkiseen elämään, koska liturgia toimitetaan aina Jumalan valtakunnassa, vielä tulevassa, mutta jo täällä olevassa.
Millaista on sitten elää kiitollisuudessa?
Yhden vastauksen tähän antaa yksi aikamme suurimmista pyhistä, Pyhittäjä Porfyrios Kausokalivialainen, joka kirjoittaa näin:
”Iloitkaa kaikesta, mikä ympäröi meitä. Kaikki on opettamassa ja johtamassa meitä Jumalan luo. Kaikki ympärillämme on pisaroita Jumalan rakkaudesta. Niin elolliset kuin elottomat. Kasvit, eläimet, linnut, vuoret, meri, auringonlasku, tähtitaivas. Näiden kautta päädymme suureen rakkauteen Kristukseen. Kun löydät Kristuksen, et enää tahdo muuta. Hän riittää sinulle. Rauhoitut. Sinusta tulee toinen ihminen. Elät kaikkialla missä Kristus on. Tähdissä ja avaruudessa. Taivaassa enkeleiden ja pyhien kanssa. Maan päällä ihmisten, kasvien, eläinten, Kaikkien ja kaiken kanssa.”
Aamen
Pastori Joakim Pietarinen
Opetuspuhe pidettiin Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkossa Espoossa Jumalansynnyttäjän syntymän juhlan liturgiassa 8. syyskuuta. ’
Kuva: Isä Joakim kuvattuna Hangossa kesällä 2026. Kuvannut Tanja-Lotta Hakala
