Perheen perintönä kirkko ja musiikki

Meikäläisiä

Nimi: Allan Sääski
Ikä: 22 vuotta
Asuu: Tampereella
Perhe: Äiti, isoveli ja kaksi villakoiraa
Ammatti: muusikko ja opiskelija
Harrastukset: ulkoilu ja kirkkokuoro

”Niin kauan kuin muistan, olen ollut mukana seurakunnan toiminnassa. Se on perheen perinnettä. Isoisoäiti on kertonut äidilleni, että suvun asuessa 1800-luvulla Venäjällä perheessä noudatettiin kirkollisia juhlia ja suvulla oli läheiset suhteet kirkkoon. Yksi isoisoisosetä lauloi kirkkokuorossa ja toinen toimi kirkon kirjurina.

Lapsena olin mukana kirkon toiminnassa leiriläisenä, sitten kriparilla ja leiriohjaajana. Olen palvellut Tampereen kirkossa ponomarina, laulanut kirkkokuorossa, bysanttilaisen musiikin kuorossa ja nyt myöhemmin myös kanttorin sijaisena.

Olen toiminut kirkossa myös oppaana ja opastanut siellä neljällä eri kielellä. Suomen ja venäjän lisäksi puhun englantia ja italiaa. Venäjää puhun perheenjäsenteni kanssa. Italia on hyvin tärkeä laulunopiskelussa, ja olen opiskellut sitä pitkään lukiossa. Monet italiankieliset vierailijat yllättyivät positiivisesti, kun kuulivat, että puhun italiaa. Ystävystyin opastuksen ohessa monien ihmisten kanssa, jotka olivat Italiasta, Belgiasta, Venäjältä ja Intiasta.

Kirkkoon on aina kiva tulla. Siellä on mukavia ja huumorintajuisia pappeja. Olen saanut tukea isä Heikki Honkamäeltä, kun on ollut vaikeaa. Kirkkoon on hyvä tulla, jos elämä on kiireistä. Se rauhoittaa. Kirkkoon voi tulla silloinkin, kun elämässä kaikki on hyvin. Tykkään kirjoittaa rukouspyyntöjä ja muistolappuja läheisten puolesta, jotta pappi muistaisi heitä rukouksissaan.

Seurakunnan toiminnasta olen oppinut tuntemaan monia lapsia ja nuoria. On kiva katsoa, miten pienistä on kasvanut isoja. Muihin ortodoksisiin nuoriin eri paikkakunnilta ja eri maista olen tutustunut Ortodoksisten nuorten liiton matkoilla. Erityisesti mieleeni on painunut Konstantinopolin matka. Tapasimme siellä patriarkka Bartholomeuksen ja munkkeja. Oli hienoa käydä kirkoissa ja luostareisssa ja vierailla monissa upeissa nähtävyyksissä.

Kirkon tavoin musiikki on perheen perintöä. Kotona on soinut Pavarotti, Bach ja Mozart. Tampereen konservatorio on pysynyt elämässäni 20 vuotta, siitä lähtien kun äiti vei minut muskariin. Teini-iässä ymmärsin, mikä lahja musikaalisuus on ja että siitä voisi tulla ammatti. Harrastus alkoi syventyä.

Suoritin Tampereen konservatoriossa musiikkiteknologin ja ylioppilaan kaksoistutkinnon. Sen jälkeen valmistuin konservatoriosta muusikon osaamisalalta pääaineenani klassinen kitaransoitto. Nyt suoritan Tampereen ammattikorkeakoulussa musiikinopettajan pedagogisia opintoja ja opiskelen konservatoriossa klassista laulua. Minusta voi tulla musiikinopettaja, mutta tulevaisuudessa kiinnostaa myös oopperaura. Äänialaltani olen tenori.

Olen laulanut kirkossa sekä jumalanpalveluksissa että konsertissa. Kirkkokuorossa aloin laulaa, kun kiinnostustani kysyttiin. Runsas vuosi sitten Tampereen tapahtumien yönä kirkossa järjestettiin konsertti, jossa säestin kitaralla kanttori Jenni Hakkaraista. Esitimme venäläisiä ja serbialaisia pyhiinvaeltajanlauluja, jotka kertovat Raamatun tapahtumista.

Suhteeni kirkolliseen musiikkiin on läheinen. Se on kaunista, harmonista ja koskettavaa sävelmiltään ja sanoiltaan. Musiikki on tärkeä osa palvelusta, ei esitys. Uskon, että kirkkolaulu herättää kuulijat miettimään elämän tarkoitusta.”

Teksti ja kuva: Anne Kärkkäinen

Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestissä 7/18. Lue lehti täältä.