Presidentti Niinistö ja rouva Jenni Haukio osallistuivat itsenäisyyspäivän rukouspalvelukseen vuonna 2014 Uspenskin katedraalissa.

19.10.2017

On hyvä aika miettiä mennyttä ja tulevaa, kun Suomi täyttää sata, Helsingin ortodoksinen seurakunta 190 vuotta ja Uspenskin katedraali juhlii ensi vuonna 150 vuottaan.

Tässä presidentti Sauli Niinistön sähköpostivastauksia Ortodoksiviestin haastatteluun.

Miten näette Suomen historiallisesti merkittävimmän kansan- ja vähemmistökirkon aseman tänä päivänä?

Näen ortodoksisen kirkon aseman vaikuttavana. Voisi sanoa, että olette tuntuvasti kokoanne suurempi. Se johtuu tietysti pitkästä historiastanne ja osittain siitä, että Suomen ortodoksisella kirkolla on lainsäädännössä virallinen asema, mutta mielestäni teidät tekee vahvaksi ennen kaikkea jäsenistönne.

Kirkkohan elää ja hengittää jäsenistönsä tahtiin ja mielikuvani on, että ortodoksit ovat aktiivisia ja sitoutuneita kirkkoonsa ja sen toimintaan. Olen ollut aistivinani tervettä ylpeyttä kirkkonne 
jäsenissä kirkkoanne, sen toimintaa ja erityispiirteitä kohtaan. Sekin vahvistaa asemaanne, että kuulutte maailmanlaajuiseen liikkeeseen.

Mitä ortodoksinen kirkko on antanut Suomelle maamme historian aikana, ja mitä se voi antaa nykyisin ja vastaisuudessa?

Ortodoksisen kirkon ja Suomen yhteiset juuret ovat pitkät. Pitää katsoa melkein tuhat vuotta taaksepäin, jotta voisimme nämä kaksi erottaa, siksi myös yhteistä ja annettua on paljon.

Kiinnittäisin huomion kuitenkin erityisesti toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, Karjalan luovuttamiseen ja evakkoihin. Koska joka kymmenes evakko oli ortodoksi, levisi uskonto heidän mukanaan joka puolelle Suomea. Ortodoksisella kirkolla oli tuolloin ja on edelleen tärkeä asemansa yhteiskuntarauhamme säilyttämisessä ja arvokeskustelussa.

Ei pidä myöskään unohtaa sitä, mitä tarjoatte muillekin suomalaisille. Pidän arvokkaana sitä hengellistä perintöä, jonka ortodoksit ulottavat myös muihin kansanosiin. Esteettisesti väkevät jumalanpalveluksenne, rukouksenne ja retriittejä tarjoavat luostarinne antavat hengen ravintoa monille.

Miten juhliva Helsingin ortodoksinen seurakunta voisi mahdollisesti tehdä yhteistyötä valtiovallan kanssa?

Ensin on paikallaan onnitella teitä!

Seurakuntanne täyttää jo 190 vuotta ja Uspenskin katedraalikin 150 vuotta. Presidentinlinna siis odotti puoli vuosisataa, että sai rinnalleen tuon arvorakennuksen, jota ilman on koko Helsinkiä vaikea kuvitella.

Niin seurakuntanne kuin katedraalinne sijaitsee keskellä väkirikkainta Suomea. Samalla se sijaitsee siinä osassa Suomea, jonka väestö nopeimmin kasvaa.

Siinä on haastetta meille kaikille ja kirkoillekin paljon vastuuta – miten saada uudet tulijat läheltä ja kaukaa osaksi meidän yhteiskuntaamme. Suomessa puhutaan paljon kokonaisturvallisuudesta. Kaikilla yhteiskunnan toimijoilla on roolinsa maamme turvallisena ja menestyvänä pitämisessä.

Millainen suhde Teillä tai Teidän puolisollanne, VTM, runoilija Jenni Haukiolla on ortodoksiseen kulttuuriin ja maailmaan?

Pääsiäisyön jumalanpalveluksen seuraaminen kuuluu monivuotisiin perinteisiimme.

Olemme myös lahjoina ortodoksisilta seurakunnilta vastaanottaneet kauniita ikoneja, jotka tuovat kotiimme lämpöä sekä aineetonta arvokkuutta.

Rouva Haukiolla on kesäisin tapana vierailla Valamon ja Lintulan luostareissa ja olemme molemmat kiinnostuneita ortodoksisen kirkon rikkaasta hengellisestä kirjallisuudesta.

Teksti: Anne Kärkkäinen Kuva: Laura Karlin

Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestissä 7/17. Lue lehti täällä: https://www.lukusali.fi/reader/a7a3079e-b4c6-11e7-a21e-00155d64030a

Kategoriat Ortodoksiviesti