”Pyhän Andreas Kreetalaisen katumuskanonin lukeminen antaa paastolle hyvin voimallisen ja ravistelevan alun”

Katumuskanonin lukeminen antaa paastolle hyvin voimallisen ja ravistelevan alun. Tekstissä puhutaan kaunistelematta ihmissielun tilasta: ”Vapahtaja, nuoruudesta alkaen olen hylännyt sinun käskysi, koko elämäni viettäen himoissa, välinpitämättömänä ja toimettomana; sen tähden huudan Sinulle nyt lopussa: Vapahtaja, pelasta minut.” ”Mieli on haavoittunut, ruumis on voimaton, henki sairastaa, järki on heikentynyt, elämä nääntyy, loppu on ovella. Sen tähden, viheliäinen sieluni, mitä teet Tuomarin saapuessa tutkimaan tilaasi?” Kanonin aikana toistuu lisäksi lukemattomia kertoja rukoushuokaus ”Armahda minua, Jumala, armahda minua.”

Pyhän Andreaan elämä

Pyhä Andreas Kreetalainen syntyi Damaskoksessa noin vuonna 650 kristittyyn ja hurskaseen perheeseen. Andreaan kerrotaan olleen mykkä seitsemänvuotiaaksi asti, mutta alkaneen sitten yhtäkkiä puhua osallistuttuaan Herran Pyhään Ehtoolliseen. Jo lapsuusvuosinaan Andreas alkoi kiinnostua hengellisestä kirjallisuudesta ja opiskeli ahkerasti teologiaa.

Neljätoistavuotiaana hän lähti Jerusalemiin ja asettui Pyhän Sabbas Pyhitetyn luostariin. Andreas saavutti pian hengellisessä ymmärryksessä vanhemmat munkit ja tuli kuuluisaksi askeettisuudestaan. Hänet liitettiin Jerusalemin papistoon ja nimitettiin patriarkan sihteeriksi.

Andreas osallistui patriarkan edustajana vuonna 680 kuudenteen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen ja osoitti siellä lahjakkuutensa puhetaidossa sekä ortodoksisen opin tuntemisessa. Kirkolliskokouksen jälkeen Andreas nimitettiin ensin Konstantinopolin Hagia Sofian arkkidiakoniksi, ja keisari Justinianus II:n hallituskaudella (685–695) hänet vihittiin piispaksi ja nimitettiin Gortinaan Kreetan saarelle.

Andreaksen kuolinvuodesta on ristiriitaisia tietoja, mutta se ajoittuu vuosien 712–740 välille. Andreas oli ollut käymässä Konstantinopolissa ja lähti kotimatkalle takaisin Kreetalle, mutta ei enää ehtinyt sinne vaan kuoli Mitylenen saarella.

Katumuskanonista

Pyhä Andreas Kreetalainen oli paitsi teologi ja askeetikko, myös tuottelias ja taitava hymnirunoilija. Hän oli yksi ensimmäisistä kanonirunoilijoista ja sepitti elämänsä aikana useita vielä tänäkin päivänä kirkossa laulettavia kanoneja.

Kanonirunous kehittyi 600-luvulla ja muodostui kirkollisen hymnirunouden monipuolisimmaksi lajiksi. Aiempina vuosisatoina oli sepitetty tropareja ja stikiiroita ja 500-luvulla oli muodostunut ensimmäinen laajempi hymnirunouden muoto, monisäkeistöinen kontakki.

Kanonin muodostavat yhdeksän veisua, joiden perustana ovat yhdeksän raamatullista oodia; muun muassa israelilaisten kiitosvirsi Punaisen meren ylityksen jälkeen, Joonan rukous suuren kalan vatsassa, kolmen nuorukaisen kiitosvirsi tulisessa pätsissä ja Jumalansynnyttäjän kiitosvirsi. Kanonin jokaisen veisun aluksi laulettavat irmossit on sepitetty näiden oodien mukaan. Irmossia seuraavat troparit, jotka yleensä luetaan. Tropareissa tulee esille kulloisenkin päivän tai juhlan teema – katumuskanonissa tämä teema on katumus. Troparien tekstissä voi olla myös viittauksia edellä lauletun irmossin aiheeseen. Veisun päättää troparien jälkeen laulettava katabasi, joka on irmossin kaltainen.

Pyhän Andreas Kreetalaisen katumuskanoni on kirjaimellisesti suuri sisältäen irmossit sekä 250 troparia liitelauselmineen. Troparit on jaoteltu luettavaksi tietyssä järjestyksessä ensimmäisen paastoviikon maanantaina, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Laulettavat osuudet eli irmossit pysyvät joka päivä samoina.

Kanonin kirjoittaja on tuntenut hyvin syvällisesti raamatun tekstit sekä kirkon opetuksen. Kanoni sisältää upean läpileikkauksen raamatun keskeisiin tapahtumiin sekä niiden merkitykseen hyvinä tai varoittavina esikuvina. Katumuskanonin tropareissa kuvaillaan sielun tilaa, kehotetaan ihmistä katumukseen ja vedotaan Jumalan armoon. Mikään ei ole muuttunut syvimmässä ihmisolemuksessa tuhansiin vuosiin: tekstissä käytetään esimerkkeinä lukemattomia raamatun henkilöitä sekä tapahtumia Adamista ja Eevasta publikaaniin ja fariseukseen, Mooseksesta aina Kristuksen kärsimyksiin asti.

”Sielu, Vanhan testamentin kaikki ihmiset olen esittänyt sinulle esikuvaksi; seuraa vanhurskaitten hurskaita tekoja ja pakene pahojen syntejä.” Kirjoittaja yhdistää taitavasti raamatulliset aiheet ihmiselämän todellisuuteen: ”Vapahtaja, rikkomusteni aallokko, paikoillensa palaten, peitti äkisti minut niin kuin muinoin Punaisessa meressä egyptiläiset vaunusoturit.” ”Pappi näki minut ensiksi ja meni ohitse, ja leeviläinen nähdessään vaivani ylenkatsoi alastonta. Mutta Sinä Jeesus, joka olet Mariasta syntynyt, ole turvanani ja armahda minua.”

Kanoniin on lisätty katumustroparien lisäksi tropareita Pyhälle Kolminaisuudelle, Jumalansynnyttäjälle, katumuksen suurena esikuvana pidetylle pyhälle Maria Egyptiläiselle sekä kanonin kirjoittajalle pyhälle Andreakselle.

Ensimmäisen paastoviikon jälkeen katumuskanonia luetaan kirkoissa vielä suuren paaston viidennen viikon torstaina (tai keskiviikko-iltana), silloin kokonaisuudessaan.

Pyhän Andreas Kreetalaisen suuri katumuskanoni on mielenkiintoisen raamatun tapahtumien kertauksen lisäksi hyvin henkilökohtaista ja pysähdyttävää rukousta. Siksi se sopii myös itsekseen tutkisteltavaksi, vaikka suuren paaston jokaisella viikolla.

Teksti: Varvara Merras-Häyrynen
Teksti on julkaistu ensi kertaa Ortodoksiviestin numerossa 2/2010.