Samarialainen nainen kohtasi Kristuksen keskellä arjen askareita, ja kaikki muuttui – tunnistammeko Fotinin tavoin Kristuksen ja kuulemmeko Hänen äänensä?

Kristus nousi kuolleista!

Me vietämme pääsiäiskautta ja me vietämme tarkemmin sanoen vielä pääsiäiskauden keskijuhlaa, joka on viikon mittainen juhla, keskellä pääsiäiskautta, keskellä pääsiäistä ja helluntaita.

Ja tämän juhlan erityisenä teemana on veden juominen ja janoaminen.

Juhlan troparikin kertoo vedestä. ”Juhlan ehdittyä puoliväliin juota minun janoava sieluni hurskauden vedellä, sillä sinä, oi Vapahtiani, olet kaikki kutsunut. Joka janoaa, hän tulkoon luokseni ja juokoon.Oi elämän lähde, Kristus Jumala, kunnia olkoon sinulle!”

Jaakobin kaivolla, jossa tapahtuu hyvin erityinen, erityislaatuinen kohtaaminen Jeesuksen ja samarialaisen naisen välillä. Kirkkomme perimätieto tuntee tuon samarialaisen naisen myös nimeltä. Hänen nimensä oli Fotini. Slaavilassa perinteessä Svetlana. Ja sitten läntisellä kielillä Claire, joka tarkoittaa siis valoisaa, valonkantaja, valontuojaa.

Tässä evankeliumikertomuksessa kuulimme, kuinka Fotini on tekemässä hyvin arkista askaretta. Hän on noutamassa vettä kaivolta. Ja ehkä vähän erikoista on se, että hän on tuolla kaivolla päivän kuumimpaan aikaan, keskellä päivää.

Mutta niin tuli olla, koska Fotinin elämä oli muuttuva. Hän ei ihan sitä vielä tiennyt, mutta kaikki oli muuttunut.

Sillä kaivolla odottaa juutalainen mies, joka alkaa puhutella häntä. Ja tuo on hyvin epäsovinnainen kohtaaminen.

Juutalaiset eivät tavallisesti olleet missään tekemisissä samarialaisten kanssa, saati sitten mies samarialaisen naisen kanssa.

Muutenkin tuossa kohtaamisessa ja puheissa on monta sellaista seikkaa, jotka ovat vastoin tuon ajan juutalaisia sääntöjä.

Ja eipä siis ole ihme, että Fotinikin on aluksi hyvin epäluuloinen. Yllättynyt.

Mutta hän kuitenkin kiinnostuu, kun saa kuulla, että tavallisen kaivoveden sijasta Kristus alkaakin puhua hänelle elämän vede

”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan.Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.”

Ja Fotini pyytääkin, anna minulle tuota vettä. Mutta vielä enemmän Fotini hämmästyy sitä, että keskustelun edetessä käy ilmi, että Jeesus tuntee Fotinin elämän läpikotaisin.

Jeesus kertoo asioita Fotinin elämästä, jotka ovat hänelle hyvinkin kiusallisia. Ja tästä Fotini havahtuu ymmärtämään, että tuo mies tuossa kaivolla nälkäisenä ja hikisenä ja pitkästä matkasta uupuneena, ei suinkaan ole kuka tahansa tavallinen juutalainen, ei edes profeetta, vaan hän saattaa olla se odotettu Messias. Ja tämän Kristus hänelle myös vahvistaa.

”Minä olen se, minä olen, joka tässä puhun kanssasi.”

Ja mitä tapahtuu? Fotini jättää vesiruukkunsa ja kiiruhtaa kaupunkiin kertomaan tästä tapaamisesta muille ihmisille. Hän välittömästi jättää sen arkisen askareensa. Hän jättää jopa tuon vesiruukun, joka varmaankin siihen aikaan ei välttämättä ollut mikään halpa tai tämmöinen esine, joka noin vaan jätetään sivuun.

Fotini juoksee kaupunkiin, ilmoittaa ihmisille, että tulkaa katsomaan, täällä on ihmeellinen mies. Ja nuo ihmiset rientävät Jeesuksen luo, kuulevat hänen opetusta ja pyytävät vielä Jeesusta jäämään heidän luokseen. Ja niin hän tekeekin.

Millainen olikaan tuo Fotinin kohtaaminen hänelle itselleen? Hänen elämänsä muuttuu aivan tyystin. Hän on kohdannut Jeesuksen. Hän on kuunnellut hänen opetustaan. Hän on uskonut häneen, ja hän on saanut maistaa sitä elävää vettä, jota Jeesus tarjoaa. Ja niin myös Fotinin elämä alkaa pulputa tuota samaa ikuisen elämän vettä. Ja sen jälkeen mikään ei ole enää ennallaan.

Fotini riensi välittömästi kertomaan Jeesuksesta, Messiaasta lähimmäisilleen. Ja kirkon perimätiedon mukaan hän jatkoi tuota työtä yhdessä lastensa kanssa, etenkin Pohjois-Afrikassa, aina elämänsä loppuun saakka. Aina marttyyri kuolemaan saakka.

Ja hyvinkin perustellusti voidaan sanoa, että Fotin oli apostolienvertainen evankeliumin julistaja, ehkä jopa evankelista.

Meidän kirkkomme viettää Fotinin muistopäivää helmikuussa 26. päivänä. Meidän kirkko on asettanut tämän kertomuksen Jaakobin kaivolta tähän pääsiäisen juhlakauden puoliväliin. Ja ehkä yhtenä tarkoituksena on nimenomaan muistuttaa meitä kaikkia siitä, että kuinka yllättävissä ja kuinka epätodennäköisissä tilanteissa Jumala voi meitä puhuttaa. Kuinka täysin arkisten askareitten keskellä tai tavanomaisten huolten keskellä, kuinka tavanomaisissa kohtaamisissa yhtäkkiä voikin olla tarjolla elävää vettä, jota juotuamme meidän janomme katoaa. Ja vieläkin enemmän siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.

Mutta nyt on tietysti tärkeää pohtia sitä ja miettiä omalta kohdaltaan, että olemmeko me hereillä silloin, kun tällainen kohtaaminen täysin yllättäen saattaa tulla meidän kohdallemme.

Huomaammeko me, jos ihan täysin arkisessa tilanteessa Jumala meitä puhuttelee. Eihän se ollut helppoa tuolle Fotinille. Hän oli aluksi hyvin epäileväinen. Lisäksi hän joutuu tunnustamaan omasta elämästään sellaisia asioita, jotka ovat hyvin kiusallisia, joita hän on hävennyt omassa elämässään. Jotka ovat sellaisia asioita, joissa hän on toiminut niin kuin ei olisi pitänyt toimia.
Valintoja, joita hän häpesi ja katui. Mutta silti Jeesus näki koko hänen elämänsä, ja kun Fotini tunnustaa kaiken Jeesukselle, hänestä tulee vapaa. Hän saa rohkeutta. Hän saa voimaa lähteä kertomaan kohtaamastaan ihmeellisestä tapaamisesta muillekin. Hänestä tulee lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä myös muille ihmisille. Hän unohtaa pelkonsa ja häpeänsä.

Meidän osamme on jossain määrin parempi, sillä me olemme saaneet osallistua Kristuksen elävästä vedestä kasteen sakramentissa.
Mutta onko meistä tullut armon veden lähteitä toinen toisillemme? Pulppuaako meidän sydämistämme lähde ehtymättömänä ja valoisana niin, että se voisi sammuttaa myös läheistämme kaipauksen ja janon? Olemmeko me katumuksen kautta vapautuneet siitä pelosta ja häpeästä, joka meitä kietoo ja vangitsee?

Varmaankin jokainen meistä joutuu myöntämään, että Fotinin kaltaiseen elämänmuutokseen, iloon ja uskoon on vielä ajoittain matkaa. Mutta Jumalan armosta elämän vettä on meille kaikille tarjolla kirkossa. Meille ihan jokaiselle. Ja jokaista meistä Jeesus on puhutellut joskus. Jos me olemme ottaneet vastaan hänen tarjoamaansa, että me emme enää koskaan ole janoissamme, sillä elävä vesi ei kuole eikä katoa. Sitä riittää kaikille janoisille. Aamen.

 

Pastori Kimmo Kallinen

Opetuspuhe pidetty Samarialaisen naisen sunnuntaina 28.4.2024 Uspenskin katedraalissa. Lähetys on lähetetty suoratoistona Helsingin ortodoksisen seurakunnan YouTube-kanavalle.