Kati Räihä-Velentza

Ehdokkaan numero: 25

Olen 58-vuotias ekonomi ja markkinoinnin sekä viestinnän ammattilainen Espoosta. Toimin vuodesta 2022 Espoon Ortodoksit ry:n puheenjohtajana ja olen monin tavoin aktiivinen seurakuntalainen. Kirkko on minulle yhteisö, jonka arkea ja päätöksentekoa seuraan ja jossa haluan olla mukana rakentamassa tulevaisuutta. Olen ehdolla, koska haluan tuoda seurakuntamme päätöksentekoon sekä taloudellista ja viestinnällistä osaamista että rauhallista, yhteistyöhakuista näkökulmaa – sellaista, joka tukee kirkkomme ja seurakuntamme perustehtävää.

Seurakunnan työn ydin on hengellisessä elämässä. Kaiken päätöksenteon ja taloudellisen harkinnan tulee lopulta tukea sitä, että seurakunnan tarjoama liturginen ja yhteisöllinen elämä voi toteutua mahdollisimman laajasti. Talous ei ole itsetarkoitus, vaan väline, joka antaa seurakunnalle mahdollisuuden toteuttaa perustehtäväänsä.

Koulutukseni ja pitkä työkokemukseni suurten suomalaisten yritysten johtoryhmissä antavat minulle vahvan pohjan ymmärtää taloutta, strategiaa, päätöksentekoa ja viestintää. Olen tottunut työskentelemään tavoitteellisesti ja määrätietoisesti sovittujen linjausten mukaisesti, mutta ehdotan tarvittaessa myös uusia tapoja suunnitella ja toteuttaa toimintaa. Talous ja budjetointi ovat minulle tuttuja, mutta ennen kaikkea näen, että niiden avulla turvataan seurakunnan jatkuvuus ja toiminnan edellytykset.

Seurakunnan omistamasta Liisankadun kiinteistön tulevaisuudesta on tehty laajoja selvityksiä, mutta päätöksiä ei ole syntynyt. Sillä välin kiinteistömarkkinaan on tullut epävakautta, rahoittajien varovaisuus on kasvanut ja remontointikustannukset ovat nousseet. Uutena valtuustoehdokkaana pidän vastuullisena ensin perehtyä asiaan. Päätös on tehtävä uusimman  tiedon ja huolellisen taloudellisen arvioinnin pohjalta – ja valita ratkaisu, joka on seurakunnalle pitkällä aikavälillä kestävin ja turvaa sen elinvoiman sekä keskeisimmän tehtävän, hengellisen elämän jatkuvuuden.

Talouspäätöksissä pidän tärkeänä, että seurakunnan perustehtävästä – jumalanpalveluksista, yhteisöllisyydestä ja ihmisten hengellisestä kasvusta – ei tingitä. Kun resurssit vähenevät, ratkaisut on tehtävä viisaasti ja pitkäjänteisesti, mutta aina niin, että ne tukevat kirkon elävää toimintaa.

Viestintä ja seurakuntalaisten tavoittaminen ovat minulle sydämenasioita. Uskon dialogiin – siihen, että kuuntelemalla ymmärrämme, mikä saa ihmiset kokemaan kirkon ja oman seurakuntansa merkitykselliseksi. Erityisen tärkeää on saada lapset ja nuoret tuntemaan kirkkonsa ja olemaan rohkeasti ortodokseja. Ortodoksinen perinteemme kutsuu meitä rakentamaan yhteisön, joka on puhutteleva ja turvallinen jokaiselle, iästä, sukupuolesta tai kansallisuudesta riippumatta.

Pidän tärkeänä, että yhteistyö seurakunnan työntekijöiden, valtuuston ja neuvoston kesken toimii. Onnistumme tehtävässämme vain, jos papistomme ja muu henkilöstö jaksavat työssään, heillä on edellytykset toimia vastuidensa mukaisesti ja kaikkien osapuolten välillä vallitsee arvostus, luottamus ja läpinäkyvyys. Johtamisen ongelmiin on tartuttava oikea-aikaisesti, ja piispan rooliin kuuluu tarvittaessa ohjata pappien työtä kirkon linjausten mukaisesti.

Valtuuston tehtävä on huolehtia siitä, että jumalanpalveluselämä pysyy elävänä eri puolilla seurakuntaa ja että papistolla ja työntekijöillä on siihen riittävät edellytykset. Toimiva yhteistyö valtuuston, neuvoston ja piispan välillä on voimavara, joka parhaimmillaan lisää yhteistä ymmärrystä ja vahvistaa seurakuntalaisten luottamusta päätöksentekoon.

Olen rauhallinen ja rakentava keskustelija, jota pidetään helposti lähestyttävänä ja yhteistyökykyisenä, mutta samalla määrätietoisena ja päätöksissä johdonmukaisena. Uskon, että avoimuus, yhteistyö ja luottamus ovat seurakunnan elinvoiman perusta – ja että niiden rinnalla tarvitaan myös selkeää suuntaa ja yhteisiä tavoitteita, joiden mukaisesti kaikki toimimme.

Perheeni on suomalais-kreikkalainen, ja ortodoksisuus elää meillä vahvasti arjessa. Monikulttuurisuus ja maahanmuuttajien kohtaaminen ovat minulle läheisiä aiheita, ja pidän tärkeänä, että kirkkomme on avoin koti kaikille – myös niille, jotka ovat saapuneet Suomeen muualta ortodoksisesta maailmasta. Ukrainalaisten ja muiden kansallisuuksien vastaanottaminen lämpimästi ja osaavasti on nyt erityisen tärkeää, jotta kaikki voivat kokea kuuluvansa samaan Suomen ortodoksiseen kirkkoon, eivätkä kaipaa erillisiä yhteisöjä tai Suomeen ulottuvia omia seurakuntia.

Katson, että tulevalla valtuustokaudella tärkein tehtävämme on vahvistaa Helsingin seurakunnan toimintakykyä ja yhteisöllisyyttä niin, että se pysyy hengellisesti elävänä ja taloudellisesti kestävänä. Haluan tehdä työtä sen eteen, että Helsingin seurakunta säilyy elinvoimaisena, avoimena ja kirkon hengestä ammentavana yhteisönä, johon jokainen voi tuntea kuuluvansa.