4.5.2018

Iloinen puheensorina ja tuolien kolina täyttävät Lahden seurakunnan kerhohuoneen, kun kirjallisuuspiiriläiset asettautuvat teemukeineen yhteisen pöydän ääreen. Ensin vaihdetaan kuulumisia. Lusikat kilisevät teekupeissa ja pöydälle asetellut keksit ja viinirypäleet maistuvat.

Yksi piiriläisistä tunnustaa, ettei ole lukenut Imbi Pajun Suomenlahden sisaria, joka on tällä kertaa käsittelyvuorossa, mutta täällä ei nipoteta. Piiriin voi osallistua muutenkin vain keskusteluista ja seurasta nauttien.

– Luin juuri piispa Eero Huovisen kirjan Parhain päin. Se on hyvin kaunis ja lohduttava. Kannattaa lukea, suosittelee Anneli Nortesuo. Hän on yksi piirin vakituisista kävijöistä ja myös aktiivinen seurakunnan kirkkokuorossa.

Kulttuurien rikkautta

Kirjallisuuspiiri sai alkunsa syksyllä 2013, kun kuvataiteilija Tarja Lanu perusti sen. Lanu muutti sittemmin Iisalmeen, mutta piiri jatkaa yhä toimintaansa. Tätä nykyä kirjallisuuspiirissä on kuusi jäsentä, ja vuoden mittaan luetaan kahdeksan tai yhdeksän kirjaa.

Kirjallisuuspiirissä ahmitaan hyvin monenlaisia opuksia. Mukana on tietysti ortodoksisen kirjallisuuden klassikkoja ja uutuuksia, mutta piirissä on käsitelty myös suuria maailmankirjallisuuden klassikkoja kuten Dostojevskin Idioottia, Tolstoin Anna Kareninaa ja Anna Ahmatovan runoja. Tärkeitä teoksia piiriläisille ovat olleet mm. Tito Collianderin Kristityn tie, munkki Serafimin teos Tie ylösnousemukseen ja viime vuonna ilmestynyt Annina Holmbergin toimittama Minun Valamoni.

– Nyt meillä tuntuu olevan meneillään historiallinen teema. Olemme lukeneet paljon historiaan liittyviä kirjoja viime aikoina ja tämä Imbi Pajunkin teos liittyy historiaan, sanoo piirin vetäjä ja seurakunta-aktiivi Maria Lehtinen.

Suomenlahden sisaret -kirjassa päähenkilöinä ovat suomalaiset ja virolaiset lotat. Kun Viro joutui Neuvostoliiton miehittämäksi ja Suomi hävisi jatkosodan, lottajärjestöt kiellettiin fasistisina. Yksi piiriläisistä, Renna Ali, on kotoisin Virosta. Hän on ollut mukana piirissä alusta asti.

– Piirin ainoana virolaisena olen tuonut esille myös synnyinmaani kirjallisuutta. Kirja on ajankohtainen, koska Viro täyttää tänä vuonna sata vuotta. Olemme piirissä rikastaneet toistemme kulttuuritietämystä. Kirjallisuuden äärellä olemme tavanneet toisemme ja sisäisen kulttuurimaastomme, Ali kertoo.

– Oli kyllä rankka kirja. En voinut lukea tätä illalla sängyssä. Eihän koulussa tämän kirjan aiheista juuri puhuttu, ja sotakirjallisuus ei ole aiemmin minua juuri kiinnostanut, sanoo Anja Martikainen Suomenlahden sisarista.

Ei hömppää

Kukin piiriläinen tekee ehdotuksia kirjoista, joita toivoisi tapaamisissa käsiteltävän. Ehdotuksista koostetaan lista puoleksi vuodeksi eteenpäin. Syksyn kirjat esimerkiksi valitaan yleensä jo keväällä.

– Kirjallisuuspiiriin valittavien kirjojen olisi hyvä olla sellaisia, jotka herättävät runsaasti ajatuksia ja keskusteluja. Harvemmin luemme mitään ihan hömppää, Martikainen toteaa.

Kirjallisuuspiirit kutsuvat toisinaan kokoontumisiinsa kirjailijavieraita kertomaan teoksistaan. Toistaiseksi Lahden piirissä ei ole käynyt kirjailijavieraita, vaikka asiaa onkin vähän suunniteltu.

– Olemme ajatelleet kutsuvamme tänne lahtelaisen kirjailijan Aira Halmeen, mutta se ei ole vielä toteutunut, koska liikkuminen on hänelle haasteellista, sanoo Lehtinen.

– Hei, mehän voisimme mennä käymään hänen luonaan ja pitää lukupiirin siellä, Ali ehdottaa.

– Hyvä idea, muutkin innostuvat.

Kirjailijavieraiden sijaan piiriläiset ovat saaneet nauttia Anna Ahmatovan runoista niin alkuperäiskielellä kuin suomeksikin esitettyinä. Esitys kirvoittaa yhä ylistyksen sanoja piiriläisistä.

– Lahden kaupunginkirjaston virkailija Elena Olkonen esitti meille Ahmatovan runoja venäjäksi ja suomeksi. Esitys oli henkeäsalpaavan kaunis, ja eri kielten sointuisuus ja kauneus helli korvaa ja sydäntä, kehuu Ali.

Tilaa erilaisille mielipiteille

Varsin nopeasti käy selväksi, että tässä piirissä keskustellaan vilkkaasti eikä eriäviä mielipiteitä hätkähdetä.

– Välillä on valmiita kysymyksiä, joiden pohjalta sitten keskustelemme, Ali kertoo.

Erilaisista näkemyksistä keskustellaan uteliaan rakentavaisessa hengessä. Tästä piiristä voisivat monet sosiaalisessa mediassa kinastelijat ottaa oppia. Eri mieltä saa olla, mutta toisen mielipidettä ei tarvitse teilata tyystin.

– Minusta on ihanaa, että täällä keskustellaan ja saa olla eri mieltä! On niin mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä muut ovat samasta tekstistä, jonka on itse lukenut. Kun lukee itsekseen, on vain omien ajatustensa kanssa. Asioita voi ymmärtää niin monella eri tavalla, huomauttaa Martikainen.

Viime vuonna piirissä luettu Tito Collianderin teos Armahda meitä jakoi piiriläisten mielipiteet voimakkaasti. Kirjassa kuvataan ramman puoliorvon pojan silmin aikuisten kelvotonta elämää, inhimillisten kärsimysten rumuutta ja kaunista armon kaipuuta.

– Teos ei ollut kaikille mieluisa kirja. Toisiin taas vaikutti koskettavalla tavalla romaani helsinkiläisen köyhälistön elämästä sekä lähimmäisenrakkauden ja Jumalan kunnioituksen välähdyksistä kurjuuden keskellä, sanoo Ali.

Kirjallinen sivistys karttuu

Lahden piiriläiset ovat tarkkoja lukijoita. Jotkut tekevät muistiinpanoja, toiset laittavat merkkejä luetun kirjan sivuille. Tällä kerralla piiriläisille on jaettu kysymyslappusia keskustelua virkistämään.

– Olisin voinut laittaa koko kirjan täyteen lappuja, koska tässä oli niin paljon tärkeää asiaa, sanoo Martikainen ja vilauttaa omaa kirjaansa, jonka välistä pilkottaa muistilappuja.

Kirjallisuuspiiri kannustaa tarttumaan sellaisiinkin kirjoihin, joita ei muuten tulisi ajatelleeksi. Kirjallinen sivistys kasvaa ja laajenee erilaisten kirjojen myötä.

– Luen paljon kaikenlaista kirjallisuutta, mutta täällä tulee kyllä luettua sellaisia kirjoja, joita en välttämättä muutoin lukisi, sanoo Irene Antonoff.

Piiriin voi tulla mukaan kuka tahansa koska tahansa. Tarkkoja kriteereitä ei ole, vaan kiinnostus kirjallisuuteen riittää mainiosti. Miehiä ei piirissä juuri ole näkynyt.

– Muistan täällä käyneen yhden miehen, joka kävi piirissä yhdessä puolisonsa kanssa, mutta he lopettivat sittemmin, Lehtinen kertoo.

Ilta laskeutuu hiljalleen Lahteen, mutta vilkas keskustelu kerhohuoneella ei näytä ehtymisen merkkejä. Käy ilmi, että kirjallisuuspiiriläisillä on vieno toive Lahden seurakunnan kirkkoherralle Jonas Bergenstadille.

– Olemme vähän odotelleet, että isä Jonas pistäytyisi kirjallisuuspiirissämme vierailulla.

Teksti ja kuva: Saara Kallio

Artikkeli on ilmestynyt Ortodoksiviestissä 3/18. Lehden löydät täältä

Kategoriat Ortodoksiviesti
Jaa juttu