Helmikuun toisena päivänä ortodoksisessa maailmassa, kaikissa sen paikalliskirkoissa, vietetään kansainvälistä ortodoksisten lasten ja nuorten päivää. Päivä on saanut alkunsa Syndesmoksen eli ortodoksisten nuorten maailmanliiton ehdotuksesta, että tällaista kansainvälistä ortodoksisten nuorten päivää alettaisiin viettää joka vuosi helmikuun toinen päivä. Hänen kaikkipyhyytensä ekumeeninen patriarkka Bartolomeos I antoi tälle ehdotukselle siunauksensa, ja niin päivää on vietetty vuodesta 1993 lähtien.
Lasten ja nuorten päivän sekä Herran temppeliintuomisen juhlan kunniaksi seurakuntamme kasvatustoimen YouTube-kanavalle on julkaistu video, jossa luetaan kirja nimeltä Koti täynnä ystäviä:
Kirjan tarina on hellyttävä ja opettavainen. Myrsky tuhoaa eläinten kodit, mutta hyväsydäminen Mäyrä tarjoaa yösijan ystävilleen. Mäyrän vieraanvaraisuus muistuttaa meitä, että vaikka ymmärrettävästi koronarajoituksia on, niin se ei estä meitäkään tekemästä kotiamme, tai pitäisikö sanoa sydäntämme vieraanvaraiseksi, vaan voimme kantaa esirukousta kaikkien lähimmäisten puolesta. Toivottavasti mekin voimme avata pian kotiemme ovet, ja ennen kaikkea kirkkojen ovet. Sitä odottaessa meillä on kuitenkin rukous toinen toistemme puolesta.
Seurakunnassamme järjestetään joka vuosi paljon ihanaa toimintaa lapsille ja nuorille. On monenlaista kerhotoimintaa, leirejä, päivätapahtumia, koululaisjumalanpalveluksia ja koulutusta kerhon- ja leirinohjaajaksi ym. Nämä kaikki ovat kokoavaa toimintaa, mikä tapahtuu kasvokkain, iloisista silmistä leveisiin hymyihin, sydämestä sydämeen.
On sanomattoman suloista olla vaikkapa seurakuntamme leirikeskuksessa Lällyssä viettämässä lastenleiriä esimerkiksi juuri tällaisina kauniina talvipäivinä, kun aamu kirkastuu, hanki kimmeltää ja aurinko heittää ensimmäiset säteensä leirikirkon ikkunasta sisään, jonne suuri joukko eloisia lapsosia on kokoontunut viettämään pyhää kiitosuhria. Tuolloin eri puolilta laajaa seurakuntaa lapset ovat kokoontuneet yhteen ja muodostavat yhden Kristuksen Ruumiin. Se tunne, niin kuin monissa some julkaisuissa on tapana sanoa, se tunne koko leirihenkilökunnalla on äärimmäisen arvokas. Tuo ihana muisto kantaa koronarajoitusten keskellä, ja se antaa toivoa, että tämä vaikea ajanjakso päättyy vielä joskus ja että me tapaamme jälleen kirkossa.
Toisaalta kuinka kirkon ykseyttä vahvistavaa ja ortodoksista identiteettiä rakentavaa onkin oivaltaa, että ei ainoastaan seurakuntamme leirikeskuksessa vaan ympäri Suomen ja joka puolella maailmaa samalla tavalla lapset ja nuoret ja kaiken ikäiset kokoontuvat toimittamaan jumalallista liturgiaa ja kantavat kiitosuhrin kaikkien, elävien ja kuolleiden, koko maailman elämän edestä.
Miksi ortodoksisten lasten ja nuorten päivää on tärkeää viettää? Lapset ja nuoret eivät ole vain kirkon toivo ja tulevaisuus. He ovat myös kirkon nykyisyys. Miten kohtaamme heidät tänään? Miten näimme heidät eilen? Miten olemme auttaneet heitä löytämään paikkansa kirkon elämässä? Etenkin tämä korona-aika nostaa väistämättä huolen kokonaisten ikäluokkien menettämisestä. Voisimmeko ajatella, että meistä jokainen voi vaikuttaa siihen, että kirkossa on jatkossakin pyhää melua: taaperoita saattokynttilöineen, touhukkaita kerholaisia, iloisia ja innokkaita kouluikäisiä kuin myös paikkaansa ja identiteettiään etsiviä nuoria?
Samalla tavalla kuin pyhä vanhurskas Simeon, Herran vastaanottaja, iloitsi siitä, kun Kristus tuli Jumalansynnyttäjän tuomana temppeliin, niin samoin meidän tulee iloita jokaisesta lapsesta ja nuoresta, jonka näemme kirkkorakennuksissa ja kaikessa seurakunnan toiminnassa ja kiittää Jumalaa heistä.
Monia armorikkaita vuosia juhlaansa viettäville lapsille ja nuorille!
Isä Sergei Petsalo, kasvatuksen pappi