Seurakuntalaiselta: Ensimmäinen joulu ortodoksina – jouluperinteet myllerryksessä?

Tyttäremme seisoi hätääntyneenä edessämme. Peloissaan. Olimme juuri kertoneet, että olemme ajatelleet liittyä ortodoksiseen kirkkoon.

Joulun vietolla on pitkät perinteet perheessämme. Siihen kuuluu käyminen aattona haudoilla ja siunauskappelissa jouluhartaudessa. Kun kuulemme tutun virren alkusävelet, katsomme toisiamme, äiti ja tytär. Sitten kaivamme nenäliinat esiin. Laulaessamme Maa on niin kaunis, kuivaamme kyyneleitä. Kumpikin. Lähtiessämme nenäliinat ovat märät ja huokaisemme hymyillen: – Aina sama juttu! Hartain mielin lähdemme joulupöytään.

Perinteitä kaipaava aikuinen tyttäremme on ahdistunut ja peloissaan. Muuttuvatko jouluperinteet nyt? Miten me jatkossa vietämme joulua?

Vakuutamme, että perheemme jouluperinteet eivät ortodoksiseen kirkkoon liittymisen vuoksi muutu. Kristuksen syntymää juhlivat niin luterilaiset kuin ortodoksitkin, kaikki kristityt ihmiset. Vietämme perheessämme joulua kuten ennenkin. Käymme hautausmaalla ja sytytämme kynttilöitä. Muistelemme haudoissa lepääviä läheisiämme. Menemme jouluhartauteen. Laulamme Maa on niin kaunis. Kuivaamme kyyneleitä. Ja aikanaan meidät haudataan ihan samaan hautausmaahan kuin luterilaisetkin.

Tyttäremme helpottuu, huokaisee: – No hyvä.

Joulu on ollut aina perheessämme suuri juhla. Joulu on juurtunut syvälle minuun. Se on tunnelmallinen juhla. Poistuneet läheiset palaavat mieleeni. Tunnen haikeutta ja ikävää. Tunnen iloa omasta perheestäni. Olen kiitollinen elämästäni. Se, että nyt olen ortodoksi, ei muuta tunteitani eikä joulun viettoani. Eikä sen pidäkään.

Joulun lähestyessä kaipaan kirkkokonsertteja. Kaipaan urkumusiikkia. Astun pitkästä aikaa entiseen kotikirkkooni. Se on tunnelmaltaan kylmä, riisuttu, askeettinen, kolkko. Mutta urkumusiikki saa sieluni värähtämään. Urkujen soidessa, kun niiden pauhu täyttää minut ja koko kirkkosalin, koen pyhyyden olevan läsnä.

Kotona ripustan vanhan, lapsuuteni kodin joulutähden ikkunaan ja kokoan pöydälle jouluseimen.

Odotan, että kuulen veisun ja voin toivottaa: Kristus syntyy – kiittäkää!

Teksti ja kuva: Ann-Mari Sintonen

Seurakunnan sivuilla avataan tämän myötä uusi juttusarja, Seurakuntalaiselta, jossa julkaistaan seurakuntalaisten meille lähettämiä omakohtaisempia tekstejä ja mielipideomaisia kirjoituksia.