Esitys Helsingin ortodoksisesta hiippakunnasta 1.1.2020. Sinisellä läntinen, keltaisella itäinen seurakunta. Helsinki (pun.) säilyisi ennallaan. Tampere (harmaa) siirtyisi Oulun hiippakuntaan. Karttalähde: Maanmittauslaitos.

29.8.2018

Suomen ortodoksisessa kirkossa on meneillään mittava uudistustyö. Hallinnon rakenteita perkaamalla halutaan turvata seurakuntatyö myös tulevaisuudessa. Merkittävä osa nykyisistä 21 seurakunnasta on niin pieniä, etteivät ne tulisi toimeen ilman keskushallinnon avustuksia.

Vaihteluväli nykyisissä seurakunnissa on hurja: isoimmassa Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa on noin 20 000 jäsentä, noin kolmannes koko kirkkomme jäsenmäärästä, ja pienimmässä Rautalammin seurakunnassa vain noin 700.

Myös hiippakunnat ovat keskenään erilaisissa asemissa. Kuopion ja Karjalan sekä Oulun hiippakunnissa väki vähenee vanhenemisen ja muuttoliikkeen myötä, kun taas etelässä Helsingin hiippakunnassa on ollut kasvua.

Näistä asetelmista on lähtenyt liikkeelle käynnissä oleva uudistustyö. Sen taustalla on ollut jo aiemmin Karjalan hiippakunnassa aloitettu seurakuntarakenteiden selvitys. Varsinainen lähtölaukaus tuli kuitenkin viime syksyn kirkolliskokoukselta, joka antoi kirkollishallitukselle tehtäväksi arvioida seurakuntarajoja ja -rakenteita.

Jotain on ehtinyt jo tapahtuakin: Vuoden vaihteessa arkkipiispan istuin siirrettiin Kuopiosta Helsinkiin. Kesäkuussa piispainkokous teki esityksensä uusista hiippakuntarajoista, ja kirkollishallitus julkaisi lähtökohtansa uuden seurakuntajaon pohjaksi. Lisäksi hankkeelle nimettiin selvitysmies.

Kappeliseurakunnilla paikallisuutta

Näiltä näkymin nykyisiin hiippakuntarajoihin on tulossa vain yksi muutos: Tampereen seurakunta olisi siirtymässä Helsingistä Oulun hiippakuntaan. Muita muutoksia ei tulisi. Myöskään hiippakuntien lukumäärään ei kajota.

Sen sijaan nykyisten seurakuntien määrään ehdotetaan merkittävää supistamista. Esimerkiksi Helsingin hiippakuntaan kaavaillaan kolmen seurakunnan mallia, jossa vain Helsinki säilyisi ennallaan. Läntisen seurakunnan muodostaisivat nykyiset Turku, Hämeenlinna ja Lahti. Itäiseen seurakuntaan kuuluisivat puolestaan Lappeenranta, Kotka ja Hamina.

Kuopion ja Karjalan hiippakuntaan jäisi kaksi seurakuntaa, itäinen ja läntinen, ja Oulun hiippakuntaan niin ikään kaksi seurakuntaa, eteläinen ja pohjoinen. Nykyinen Tampereen seurakunta olisi osa eteläistä seurakuntaa yhdessä Vaasan kanssa.

Lakkautettavien seurakuntien tilalle kaavaillaan riittävää määrää kappeliseurakuntia paikallisuuden turvaamiseksi. Kappeliseurakunta tarkoittaa jonkin pyhäkön ympärille rakentuvaa toimintaa, jota pyörittää pappi-kanttori-pari yhdessä kappelineuvoston kanssa, kuvailee kirkon palvelukeskuksen johtaja Sirpa Koriala.

– Kappeliseurakunnalle asetetaan varat, joiden käytöstä kappelineuvosto päättää. Pyhäkköyhteisö suunnittelee ja toteuttaa toiminnan paikallisesti, Koriala kertoo.

Hallinto tällaisessa yksikössä on huomattavasti kevyempi kuin ”oikeassa” seurakunnassa. Kappelineuvoston jäsenet valitsee emoseurakunta, ja jäsenten tulee asua kappeliseurakunnan alueella.

Korialan mukaan ihannetilanteessa kappeliseurakuntia voisi olla jopa nykyisiä seurakuntia enemmän. Niiden lukumäärästä tai sijainnista ei kuitenkaan ole vielä mitään suunnitelmia.

– Joidenkin seurakuntien lausunnoissa on jo otettu kantaa siihen, missä kappeliseurakuntia tulisi olla. Nykyiset seurakunnat tietävät asian parhaiten, ja niiden kanssa on yhdessä mietittävä tätä.

Kirkolliskokous päättää jatkosta

Uudistus etenee siten, että selvitysmies yhdessä ohjausryhmänsä kanssa tutkii esitykset uusista seurakunnista. Myös seurakunnat saavat sanoa mielipiteensä, sillä niiltä on pyydetty lausunnot asiasta kesän aikana.

Paljon on kiinni ensi marraskuun kirkolliskokouksesta, joka on kirkkomme ylin päättävä elin. Valamossa 26.–29.11. kokoontuva kirkolliskokous saa käsiteltäväkseen kirkollishallituksen esityksen uusista hiippakuntarajoista. Mikäli esitys hyväksytään, kirkollishallitus jatkaa valmistelua uusista seurakuntarajoista.

Uusista seurakuntarajoista päättää kirkollishallitus hiippakunnan piispan esityksestä. Päätökset uusista seurakunnista tulisivat talven-kevään 2019 aikana. Vuoden kuluttua syksyllä on edessä seurakuntavaltuustojen vaali, jossa valittaisiin valtuutetut uusiin seurakuntiin.

Syksyn 2019 kirkolliskokoukselle jäisi vielä käsiteltäväksi kirkkolain ja -järjestyksen muutokset, joita hallintouudistus tuo tullessaan. Uusissa hiippakunnissa ja seurakunnissa elämä alkaisi 1.1.2020.

Tavalliselle seurakuntalaiselle uudistus näkyy monin tavoin. Oman seurakunnan nimi ja alue voi esimerkiksi muuttua. Itseä lähin seurakunnan yhteisö voi pysyä samana tai voi tulla uusi.

– Jos asuu pienessä seurakunnassa, jatkossa pitäisi olla helpompi tavoittaa päivystäviä työntekijöitä. Samoin voi kuulua sellaiseen seurakuntaan, jossa on nykyistä enemmän työntekijöitä. Myös omassa pyhäkössä voi käydä joku muukin kuin oma pappi tai kanttori, Koriala sanoo.

Teksti: Mirva Brola

Lue lisää  Ortodoksiviestin numerosta 5/18.

Helsingin ortodoksisen seurakunnan lausunto koskien hiippakuntarajojen muutosta ja seurakuntien yhdistymistä (pdf)

 

Jaa juttu